Jos et ole tottunut ajatukseen siitä että sinä olet luova - ja että sinulla on lupa toteuttaa luovuuttasi - voi olla vaikea edes keksiä, mikä se oma luova juttu on. Mitä juuri sinä haluaisit tehdä? Mitä muuta voi tehdä kuin maalata tai musisoida, jos kumpikaan ei tunnu itselle luontevalta?
Kaikkeen luovaan tekemiseen liittyy aina myös epämukavuutta. Siitä ei kuitenkaan ole tarve päästä eroon, vaan sen kanssa voi oppia elämään. Jos tekeminen tyssää alun epämukavuuteen, silloin jää flow-tilakin kokematta.
En ole maalannut nyt noin kuukauteen ja se on ihan ok.
Liikumme luonnossa monin tavoin: sienestämme, lenkkeilemme, vaellamme rinkat selässä. Uskallan väittää, että harvoin kuitenkaan maltamme hidastaa vauhtia ja todella nähdä, kuulla ja haistaa metsän ympärillämme. Lenkkeilyyn ja marjastukseen liittyy aina alitajuinen tarve olla tehokas. Ajatukset askartelevat huomisen suunnitelmissa tai korvissa rupattelee äänikirja.
Löysin Julia Cameronin Tie luovuuteen -klassikon pikkupaikkakunnan kirjastosta 16-vuotiaana. Taidelukiolaisen luovalla itsevarmuudella selasin sen läpi ja ihmettelin: "Lukkiutunut luovuus, mitä se on? Kuka tämmöstä tarvii? " Pikakelaus noin 15 vuotta eteenpäin. Elämän jyräämänä kolmekymppisenä tartuin teokseen uudelleen, tällä kertaa nöyrin mielin: "Julia Cameron, auta!"
