En ole maalannut kuukauteen ja se on ihan ok.

Kuvassa kauan haaveilemani alppiruusu, jonka vihdoin tänä keväänä istutin omaan puutarhaani.

Onko pakko tehdä joka päivä?

Olen lempeydellä yrittänyt opetella asennetta, että minun ei tarvitse maalata joka päivä eikä edes joka viikko, ja maalaaminen on silti ensisijainen Luova Juttuni. Se ei katoa mihinkään vaikka välillä olisi pitempikin tauko.

Opettelu on yhä kesken: edelleen poikkeuksetta jossain vaiheessa nostaa päänsä se mörkö joka kyselee että mikä luovuusvalmentaja se semmoinen on joka ei ees itse tee luovaa juttuaan. 

Varsinkin jos seurailee yhtään enempää luovuuspuhetta podcasteissa ja somessa, törmää usein ajatukseen että luovaa juttuaan on tehtävä joka päivä. You have to show up every day. Siitä koituu helposti kohtuuttomia paineita ja epäonnistumisen tunteita. 

Luovuus ei mahdu pieneen laatikkoon

Luovuus kuitenkin ilmenee monella tapaa ja voin itse päättää, mitä "showing up" minulle tarkoittaa. Jos ajattelen että toteutan luovuuttani vain ja ainoastaan silloin kun maalaan, se ahtaa luovan tekemisen todella pieneen laatikkoon, ja siihenhän se ei taivu. Luovuus on niin paljon muutakin! 

Tänäkin keväänä olen tehnyt paljon luovia projekteja, joilla ei ole paljonkaan tekemistä maalaamisen kanssa: 

• rakentanut Kipinäjäniksen nettisivuja (tervetuloa, kiva kun olet täällä!)

• koonnut Kolmen minuutin luovuus -kirjekurssia ja testannut itse jokaisen mukaan tulevan tehtävän useampaan kertaan

• tehnyt elämäni ensimmäisen mosaiikkiruukun

• tehnyt enemmän puutarhatöitä kuin vuosiin (ja myös nauttinut niistä!)

• Järjestänyt työhuoneeni uuteen uskoon, niin että viihdyn siellä enemmän ja - tadaa- niin että maalaustelineeni mahtuu samaan huoneeseen missä muutenkin vietän paljon aikaa. Niin että josko siihen maalaamiseenkin pääsisi taas käsiksi sitten kun sen aika on.

Maalaaminen ei siis suinkaan ole ainoa tapa jolla käytän luovuuttani, ja välillä se saa väistyä muiden luovien (ja ei-luovien) juttujen tieltä.