Kaikkeen luovaan tekemiseen liittyy aina myös epämukavuutta. Siitä ei kuitenkaan ole tarve päästä eroon, vaan sen kanssa voi oppia elämään. Jos tekeminen tyssää alun epämukavuuteen, silloin jää flow-tilakin kokematta.
Innostuksesta kiukutteluun
Aloitin tässä eräänä päivänä tekemään elämäni ensimmäistä betoniveistosta. Olin muhitellut ajatusta jo pitkään (ja lykännyt myös, koska hei - tiedät varmasti miten kuumottavaa uusien asioiden tekeminen on), ja vihdoin pääsin oikeasti käsiksi itse tekemiseen.
Kasasin runkoa monta tuntia ja olin sen jälkeen ihan väsyksissä. Olin kuitenkin innoissani ajatuksesta että seuraavana päivänä pääsen itse asiaan, eli työstämään betonia rungon päälle.
Mutta kuinkas kävikään? Seuraavana päivänä olin haluton aloittamaan, kiukkuinen ja ärtynyt. Menin työhuoneelle mutta sitten vaan vetkuttelin ja potkiuduin kun tuntui että kaikki on tiellä ja mitään tarvitsemaani ei löydy ja ylipäätään oli vaan hankalaa.
Siinä kohtaa piti ottaa paussi. Hetkinen seis. Mikä homma? Tämänhän piti olla kiva projekti, sellainen mistä olin tosi innoissani vielä eilen illalla. Että mistä nyt kiikastaa?
No, se sama homma joka kuuluu enemmän tai vähemmän asiaan minkä tahansa projektin äärellä: epämukavuus ja vastustus uuden edessä. Siellä alla piilee kaikenlaista muuta tunnetavaraa, epäonnistumisen pelkoa ja sen sellaista - kaikkea sitä mikä liittyy luovaan tekemiseen.
Edellisenä päivänä rungon tekeminen sujui ilman suurempaa vastustusta, koska se oli sinänsä tuttua hommaa paperimassaveistosten tekemisestä. Mutta nyt kun olisi pitänyt astua tuntemattomaan ja lähteä työstämään betonia, olo oli hankala ja epävarma, ja se purkautui kiukutteluna.
Pysähdy ja hengitä
Kun huomasin oman ärtyisän ja hätäisen mielentilani, otin ihan tietoisen pysähdyksen. Hengittelin hetken vähän syvempään, kuuntelin linnunlaulua ja tuulen suhinaa pihapuissa ja muistutin itseäni että nyt ei ole kiire mihinkään, mie voin tehdä tätä ihan rauhassa. Ei oo mitään hätää. Tää ei oo millään tavalla vaarallista. Tää on kiva projekti josta mie oon innoissani.
Sitten aloin tekemään, yksi askel kerrallaan. Keräilin tarvikkeet, sekoitin betonin ja pienen kuumottelun jälkeen lätkäisin ensimmäisen kauhallisen betonia tekemäni rungon päälle. Ja sitten toisen.
Kiukku ja epämukavuus yritti vielä pari kertaa nostaa uudestaan päätään, mutta kun huomasin sen niin pari vähän syvempää hengitystä ja tahdin tietoinen hidastaminen auttoi jatkamaan työskentelyä.
Tie flow-tilaan käy epämukavuuden läpi
Kun pääsin vauhtiin, uppouduin tekemiseen pariksi tunniksi ja unohdin ympäröivän maailman, ajan kulun, syömisen ja juomisen kokonaan. Se oli nyt se flow-tila josta ärsyttävän paljon puhutaan ja jota pidetään tavoiteltavana tilana.
Ja onhan se siistiä, kun uppoutuu johonkin asiaan niin perusteellisesti että kaikki muu unohtuu. Terminä se vaan ehkä on kokenut sellaisen puhki kulumisen.
Itselleni tämän projektin aikana valkeni tosi konkreettisella tavalla se, että flow-tilaan pääsemiseksi tarvitsee ensin sietää aloittamisen epämukavuutta. Monilla prosessi tyssää siihen epämukavuuteen, ja flow-tila jää syntymättä.
Ja se mikä aiheuttaa sen tyssäämisen on nimenomaan se että niitä epämukavia tunteita ei tiedosteta ja osata ajatella luovan prosessin vaiheena: okei tämä on ihan normaalia ja kuuluu asiaan, eikä ole millään tavalla vaarallista.
Älä anna epämukavuuden harhauttaa
Meille on luontaista hakea helpotusta epämukavaan oloon sellaisista keinoista jotka ovat aiemminkin tuoneet meille turvallisuuden tunnetta ja nopeaa hyvää oloa: joku lähtee käymään vessassa, toinen suunnistaa jääkaapille ja todella monet nappaavat puhelimen käteen.
Siitä sitten ajelehditaan tekemään jotain ihan muuta kuin oli alunperin tarkoitus: ryhdytään valmistelemaan iltaruokaa, viikkaamaan pyykkejä, tekemään nettiostoksia.
Mutta kun oppii tunnistamaan, että jaahas nyt on muuten epämukavuusvaihe päällä, niin se ei saa enää samanlaista valtaa eikä pääse harhauttamaan pois asiasta.
Tarkoitus ei siis ole päästä epämukavuuden tunteesta eroon tai estää sitä kokonaan tulemasta, vaan oppia huomaamaan että jaahas siinä se taas on, ja jatkaa tekemistä siitä huolimatta.
Aloittamisen epämukavuus tiivistetysti:
- Kaikkeen tekemiseen, mutta varsinkin uuteen ja haastavaan, liittyy epämukavia tunteita.
- Epämukavista tunteista ei ole tarkoitus päästä eroon, eivätkä ne ole merkki siitä että sinun ei kuulu tehdä sitä asiaa jota olit ryhtymässä tekemään
- Tärkeintä on oppia tiedostamaan epämukavuus, niin ettei se pääse harhauttamaan sinua huomaamattasi pois tekemisestä
Kun huomaat että nyt on epämukavuusvaihe päällä:
- Pysähdy ja kiitä itseäsi siitä että huomasit.
- Hengitä muutaman kerran syvään
- Vie huomio hetkeksi aisteihin: kuuntele ääniä ympärilläsi tai tunne lattia jalkojen alla.
- Hidasta tietoisesti vauhtiasi, varsinkin jos huomaat tekemisessäsi kiireen tuntua. Pidä liikkeet hitaina ja harkittuina.
- Jatka tekemistä, ja toista hengittely ja rauhoittuminen tarpeen mukaan jos epämukavuus yhä nostaa päätään.
PS. Entäs se minun betoniveistos? Se ei vielä valmistunut, mutta se on jo nyt parempi kuin uskalsin toivoa! Jaan sen kuulumisia Instagramissa @kipinajanis kunhan on jotain kerrottavaa.